Hevosniemen ratsastustalli - Emmi

               Mysteeri poika

Päivät kuluivat mutta Emmi jatkoi kotona olemista. Häntä ei huvittanut lähteä kauppaan Kirsin kanssa, taikka syömään jäätelöä Danielin kanssa. Samu oli jo löytänyt kavereita ja nytkin oli jossakin heidän kanssaan. Emmiä ei kiinnostanut uudet kaverit vaan vanhat joita hän kaipasi yli kaiken, mutta kaikkein eniten sitä yhtä ja ainoata joka lepäsi pilven reunalla. Emmi oli monet yöt itkenyt itsensä uneen.
Miksei kukaan ymmärrä mua? Emmi ajatteli koulupöydän ääressä.
- Emmi! Kirsi huusi.
- Mitä? Hän huusi takaisin.
- tule käymään alhaalla.
- en!
Kirsi käveli Emmin ovelle ja koputti.
- Emmi? Tule käymään alhaalla, meillä on sinulle jotain.
- onko pakko?
- on. Kirsi sanoi lähtiessään.
Emmi käveli alakertaan ja huomasi ovella Aadan, Jenniferin ja Camillan.
- kaverit? Emmi kysyi kummissaan.
- hei Emmi! Tytöt juoksivat halaamaan ja tervehtimään.
- mitä te täällä teette? Emmi kysyi iloiten.
- kutsuin heidät yökylään pariksi päiväksi. Kirsi sanoi onnistut hymy kasvoillaan.
- ajattele mitä kaikkea me voidaan tehä! Aada riemuitsi.
- mutta nyt sun pitää näyttää meille sun huone! Camilla käskytti.
- no tulkaa jo. Emmi sanoi portailta.
Tytöt olivat leiriytyneet Emmin huoneeseen ja istuivat kaikki kolme tämän sängyllä.
- oks täällä paljonkin kauppoja? Jennifer kysyi katsellen Emmin seinille.
- kai niitä on.
- kuinka niin kai? Etkö sä ole tyttö hyvä käynyt tutkimassa tätä paikkaa?
- enpä oikeastaan.. Emmi sanoi. Ei ole huvittanut lähteä kotoa.
- kaikilla on sua kauhea ikävä Orimattilassa. Camilla sanoi hymyillen.
- varsinkin Jirillä.. Aada vinkkasi silmää ja naurahti.
- mulla ja Jirillä ei ollut mitään. Emmi sanoi nauraen. Mä en edes pitänyt koko pojasta!
- mä annan sille respectii joka sut kesyttää. Jennifer nauroin.
- no entä sinä ja Matt? Emmi katsoi Camillaa.
- etkö ole kuullut? Aada hämmästeli.
- mitä? Kertokaa jo!
- minä ja Matt erosimmet viikko sitten. Camilla madalsi ääntänsä.
- voi ei.. Emmi riensi halaamaan ystäväänsä. Onko sulla kaikki hyvin? Hän katsoi ystäväänsä silmiin.
- on mulla. Camilla hymyili.
- Lähdetäänkö ulos? Aada kysyi.
- joo mennään! Jennifer nousi pystyyn ja veti kavereitansa käsistä. Tulkaa jo!
He lähtivät kävelemään keskustaan päin. Pihalla oli lämmin ja tuuli vähän. Onneksi kesäloma oli alkanut, nyt he saivat olla yhdessä ja käydä uimassa rannalla.
He menivät kauppakeskuksen Cubukseen.
- oi tää on ihana! Jennifer näytti valkoista pitsimekkoa.
- mä tarttisin uudet uikkarit. Emmi sanoi uikkari hyllyltä.
- nää punaset on kivat. Camilla sanoi pidellen punaisia bikineitä.
Emmi katsoi lähempää ja päätti mennä koittamaan niitä.
- nehän on kuin sulle tehdyt. Aada kehui.
- otan siis nämä.
- ilman muuta!
Emmi käveli kassalle ja poistui kaupasta uusien bikineiden kanssa.
- mitä me tehtäisiin illalla? Jennifer kysyi heidän kävellessä Emmille päin.
- mennään uimaan! Aada ehdotti.
- uimaan? Se vesihän on jääkylmää. Emmi kauhisteli.
- nyt on sunkin korkea aika heittää talviturkille hyvästit ja muutenkin elää vapaammin meidän kanssa. Kaikki kaipaa entistä sinua. Camilla hymyili ja tarttui kaveriaan kädestä kiinni.
- mekin kaipaamme. Aada ja Jennifer sanoi.
- okei, okei. Mennään sitten uimaan. Emmi sanoi luovuttaen. Hän hymyili koko loppu matkan.
Miten ihanaa olikaan kun kaverit olivat täällä. Tuntuu kun mikään ei olisi muuttunut.
He kävelivät soratietä jonka päässä olisi ranta. Tytöillä olivat farkkushortsit ja topit yllänsä. Aada ja Camilla kantoivatt rantakasseja, heillä oli kaikki tarvitsevansa mukana. Ranta näkyi jo. Siellä näytti riittävän ihmisiä, toiset uivat vedessä ja toiset ottivat aurinkoa. Taisi siellä olla muutama lentopallon pelaajakin.
He leiriytyivät hiekalle viltin päälle. Kaikilla olivat uikkarit alla sitä varten jos he sattuisivat menemään uimaan. Tytöt menivät riviin ja alkoivat nauttia auringosta uudet bikinit päällänsä.
- ihanan lämmintä. Emmi nautti, hän katsoi ylöspäin taivalle.
- niimpä, Orimattilassa ei ole koskaan ollut näin lämmintä.
- mennään uimaan. Camilla ehdotti.
- uimaan? Emmi nousi istumaan ja katsoi kaveriaan.
- niin, kuka tulee mukaan?
- me tullaan vai mitä Jennifer?
- ilman muuta.
- okei kai munkin pitää tulla. Emmi nousi ja asteli punaisissa bikineissä veden äärelle.
Vesi tuntui viileältä nilkassa. Hän asteli silti syvemmälle veteen. Tumman ruskeat hiukset heittäytyivät naamalle kun tuuli puhalsi heidän ohitseen.
- Emmi tule jo! Camilla vilkutti laiturilta.
- tullaan, tullaan! Emmi lähti juoksemaan kohti laituria. Camilla, Aada ja Jennifer istuivat laiturin päässä olevilla penkeillä. He katselivat Emmi kun hän saapui heidän luokseen.
- oliks se kylmää? Jennifer kysyi.
- ei se kauhean kylmää ollut. No kuka on ensimmäisenä vedessä?
- en mä ainakaan. Aada pelkuroi.
- te halusitte uimaan joten hopi, hopi sinne veteen. Emmi hoputti.
Camilla istahti laiturille ja upotti jalkansa veteen.
- ei tää ees oo kylmää. Hän naurahti.
Camilla nousi seisomaan ja hypähti veteen.
- tulkaa jo! Hän huusi vedestä.
Jennifer hyppäsi Camillan perään ja sitten minä. Aada jäi katselemaan laiturille.
- ihanan raikasta.
- hyvästi talviturkki! Emmi huusi iloisena.
He lähtivät uimaan pikkulaiturille joka oli keskellä rantaa. Se oli suorakaiteen kokoinen laituri joka oli pohjassa kiinni ettei se karkaisi. Emmi nousi ensimäisenä laiturille, hän katseli isommalle laiturille jossa Aada istuskeli.
- eks Aada tullut? Emmi katsoi kavereitaan jotka käyttivät kaikki voimansa päästäkseen laiturin reunan yli. Camilla paiskautui selälleen laiturille.
- ei se näköjään. Jennifer katsoi taakseen.
- no ei sen oo pakko tulla jos vesi on liian kylmää sen mielestä. Camilla puhkui.
- tai sit se ei osaa uida. Jennifer nauroi.
Emmi nauroi mukana ja laskeutui selälleen laiturille Camillan viereen. Hän pudotti jalat veteen. Aurinko paistoi suoraan heitä kohti. Pää lepäsi märkien tummien hiuksien päällä. Emmi sulki silmänsä ja nautti hetkestä. Emmi nousi hetken päästä käsiensä varaan ja katsoi Aadan luo.
- kaverit katsokaa. Emmi sanoi ja käänsi päätänsä Aadan luokse.
Aada istui orvon näköisenä penkillä kun viisi heitä vähän vanhempaa poikaa asteli pääty laiturille heittäen pyyhkeensä Aadan viereissä olevalle penkille.
- Aada saa miehiä. Jennifer hekotti.
- sehän on kova tyttö iskemään poikia. Emmi naurahti.
Aada oli heidän porukan ujoisin tyttö joka aina jäi kaikesta hauskasta paitsi vaikka olikin kova puhumaan.
Emmi laski päänsä takaisin laiturille ja sulki silmänsä. Hän kuunteli poikien huutoja ja vettä joka iskeytyi laiturin seinämää pitkin pitäen ääntä. Laiturilla olevat pojat huusivat jotain toisilleen mutta Emmi ei saanut selvää. Hetken päästä hän kuuli läheltä puhetta. Camilla nosti päänsä.
- kaverit.. hän kuiskasi.
Emmi nosti päänsä ja huomasi poikien uivan heitä kohti.
- jos noi tänne tulee niin tää koko laituri uppoo. Emmi heitti herjaa.
- mää kyllä lähen pois jos noi aikoo tänne.
- ei ne tänne uskalla. Jennifer sanoi Camillan toiselta puolelta.
Emmi laski jälleen päänsä laiturille, Camilla jälkeen päin. Laituri rupesi kippaamaan Emmin puolelta joten hän nosti päänsä ja huomasi poikien nousevan laiturille. Camilla ja Jenniferkin olivat huomanneet heidät.
- hei täällähän on tyttöjäkin. Yksi pojista sanoi noustessaan laiturille. Emmi nosti kätensä silmien eteen näkeäkseen pojat paremmin. Laituri oli pahasti vinossa sillä poikien paino oli pistänyt tasapainon toiselle puolelle. Emmi, Jennifer ja Camilla nousivat ja menivät laiturin toiseen päähän.
- ette kai te jo lähde? Vastahan me tulimme. Ruskea hiuksinen poika sanoi kävellessään heidän puolelleen. Nyt laituri olikin jo tasapainossa. Tytöt katsoivat toisiaan. Pitäisiköhän heidän lähteä vai mitä?
Toisella puolella olevat pojat alkoivat painaa laituria alaspäin ja tämä yksi joka oli heidän puolellaan alkoi tehdä samaa. Koko laituri heilutti päitään ylös ja alas. Tytöt yrittivät pysyä paikallaan mutta Jenniferin tasapaino petti ja hän lensi nauraen veteen. Emmi katsoi kävikö kaverilleen kuinkaan mutta iloiselta hän ainakin näytti. Emmi ja Camilla rupesivät tekemään samaa poikien tahtiin. He laskeutuivat ylös ja alas. Vesi heidän ympärillään teki aaltoja. Osa pojistakin oli pudonnut veteen mutta toisella puolella olevat mustahiuksinen poika ja ruskeahiuksinen poika taistelivat yhä Camillan ja Emmin kanssa. He katsoivat toisiaan haastavasti kunnes Emmin tasapaino petti ja hän putosi veteen vetäen Camilla perässään. Emmi nosti päänsä vedestä ja lähti uimaan takaisin laiturille. Hän yritti nousta mutta käsistä ja jaloista olivat lähteneet voimat. Ruskeahiuksinen poika tuli Emmin luokse ja tarjosi kättään nauraen. Emmi katsoi poikaa ja tarttui käteen. Hän nousi laiturille alta aikayksikön. Emmi auttoi Camillaa ja Jenniferiä mutta mustahiuksinen laiturilla oleva poika näytti auttavan Camillaa. Tytöt istuivat laiturin reunalla, jalat vedessä. Aina välillä Emmi katsoi tätä mustahiuksista poikaa joka töni kavereitaan alas laiturilta. Emmi ja Jennifer nousi laiturilta ja hyppäsivät pää edellä veteen. Camilla tuli perässä.
He istuivat laiturien penkeillä, pyyhkeet ympärilleen köytettynä.
- oliko kivaa? Aada kysyi.
- olihan se. Emmi sanoi hymyillen.
Hän katsoi poikia jälleen.
Voisinpa mennä takaisin. Hän ajatteli.
- Emmi? Mistäköhän sitä nyt unelmoidaan? Camilla kiusoitteli.
- kuinka niin? Emmi katsoi hymyillen leveästi.
- taisi tumma poika pistää pääsi pyörälle. Camilla jatkoi.
- hah paraskin puhuja. Emmi heitti pyyhkeensä laiturille ja nousi ylös.
- tuu tänne. Hän sanoi kaverilleen.
Camilla nousi ja sai pian maistaa vettä. Emmi oli tönäissyt hänet veteen. Jennifer hyppäsi veteen omatahtoisesti ja Emmi hänen jälkeensä.
- mennään laiturin alle? Jennifer kysyi.
- siel on kaloja. Camilla huomautti.
- mitä sitte? Ei ne meitä syö. No niin tulkaa. Emmi sanoi ja sukelsi laiturin alle.
Laiturin alla näki jopa pohjaan. Se oli kivinen ja kyllä siellä muutama kalakin oli. Aada oli taas jäänyt penkille. Häntä ei kalojen sekaan saatu. He tulivat samaa reittiä takaisin ja Emmi päätti ottaa aurinkoa Camillan kanssa. He makoilivat mahallaan laiturilla. Pojat lähtivät pikkulaiturilta ja uivat laiturille missä hekin olivat. Emmi katsoi ruskeahiuksista poikaa joka nousi portaita pitkin ylös vedestä. Taisi siinä katseet vaihtua tämän huomattua Emmin tuijotuksen. Emmi hymyili salaa itsekseen. Pojat ottivat pyyhkeensä ja lähtivät kävellen rantaan. Tummahiuksinen poika käveli ensimmäisenä. Emmi katsoi pojan perään. Poika käveli rauhassa pyyhe kaulallaan, hän käänsi päätään taakseen Emmiin ja hymyili tämän nähdessään. Poika hieraisi hiuksiaan ja käänsi päänsä.
Se on niin hyvän näköinen. Emmi ajatteli.
- Emmii! Camilla tönäisi ystäväänsä.
Emmi käänsi päänsä kohti Camillaa.
- kaikki kotona? Hän kysyi leveästi hymyillen.
- onhan mulla. Emmi sanoi hymyillen.
- mikä toi hymy on nyt? Camilla hymyili.
- mikä hymy? Emmi ei voinut lopettaa hymyilemistä.
- no just toi.
- mä tiä, Emmi on ihastunut! Aada sanoi penkiltä hypähtäen pystyyn.
- taitaapa tyttö käydä jatkossakin rannalla. Jennifer sanoi istuessaan laiturille.
Emmi painoi päänsä pyyhkeeseensä.
Voisiko se olla totta? Olenko muka ihastunut? En voi olla, en edes tunne koko tummahiuksista poikaa. Hän ajatteli hymyillen.